Toimettomuus

Kipeänä olemisessa on se hyvä puoli että ehtii tehdä vaikka mitä. Edellyttäen tietenkin ettei ole hourailu-asteella vaan suhteellisen selväpäisenä. On myös aikaa tehdä asioita jotka muuten jäävät helposti kiireessä tekemättä. Tai missä kiireessä? Väitän olevani kiireinen, mutta silti aikaa löytyy moneen turhaan asiaan. Kiireinen-sanan käyttö on siis vääristynyt, kysehän on käytänössä siitä, että päivässä kykenen toimimaan järkevästi vain X-määrän tunteja. Loput päivästä kuluu elämää ylläpitäviin asioihin kuten syömiseen, mutta tarvitsen aikaa myös tyhjänpäiväiseen kelailuun. 

Stressi on asia jota moni ihminen harrastaa nykyään. Norjassa yksi oppimani asia oli miten olla tekemättä mitään. Miten olla suunnittelematta liiaksi seuraavaa päivää - tai seuraavaa viikkoa. Harvoin tulee tilanteita jolloin voisi olla tekemättä mitään. Aikataulut tursuavat asioita, ja silti jään rannalle projekteista jotka kiinnostaisiva. Toisaalta on onni että ymmärrän aika usein sanoa ei silloin kun kalenterissa ei ole tyhjiä sivuja. 

Itse myönnän ainakin olevani suorittaja. En nyt ihan pahimmasta päästä, sillä en yleensä stressaa liikaa enkä vaadi aina täydellistä lopputulosta. Perfektionistia minusta ei saa tekemälläkään. Huomaan suorittamisen tapahtuvan hieman salaa. Yhtäkkiä tyhjää ammottava kalenteri onkin täynnä. Aika on pakko käyttää hyödyllisesti ettei tule morkkis. Jos töitä ei ole, täytyy tehdä jotain muuta jotta tuntee itsensä hyödylliseksi, sillä loisiminen ja liika loikoiluhan on pahasta. Toisaalta ilman rahaa on huono alkaa maailmaa valloittamaan tai edes pitkää aikaa makoilemaan. Mennään töihin, jotta saadaan rahaa, jotta saadaan vapaa-aikaa ja voidaan rentoutua kunnes rahat loppuvat. Ja niin ympyrä on sulkeutunut.

Mitä kevät tuo tullessaan, se paljastukoon vähitellen. Suunnitelma jos toinenkin on jo takataskussa.. :) 

-R